juupa...

Voi että taasen tuntui tiistaina ikävältä kuulla vauvauutisia...Miten se meneekin niin että joillakin asiat sujuu niin upeasti ja lapsi saa alkunsa heti kun ehkäsy jätetään...Tuttumme sai pojan tiistai-aamuna.Pojan,joka sai alkunsa helposti,luonnollisesti ja juuri silloin kun sitä oli toivottu...Siskoni odottaa toista lastaan joka myös saanut alkunsa helposti,mun mielestä jopa liian helposti:( Kun liikun kaupungilla katse oikein etsii vauvamasuisia naisia.Ikinä ei oo tullu mieleen ajatella mitä on ollut ennen tuota,onko hoitoja,vahinko vai kenties ihan vaan päätetty että nyt lapsen aika ja pam,lapsi saanut alkunsa heti.Ei sitä tuu mietittyä,mä mietin aina vaan että oi kun ite saisin vielä kerran olla vauvamasuinen ja saisimme sen pienen nyytin.

Tänään onneksi sain hiukan paremman mielen kun kävin vaa'alla.Vaaka näytti että olen 8,7kg keventynyt siitä mitä olen pahimmillani ollut.Joulun aikaan tuli kiloja lisää,mutta nyt olen samassa kuin ennen joulua.Olen ollut ala-asteen 3.lk alettua ylipainoinen eli siis suurimman osan lapsuudestani ja vielä murrosiässäkin.Kun muutin mieheni kanssa yhteen olin hoikempi,sitten tuli raskaus ja neitimme syntymän jälkeen painoin hurjasti.Paino jojoillut ja aina koittanut sitten painoa pudottaa.Viime kesän jälkeen paino alkoi pudota itekseen.Syytä ei tiedä,mutta kun vaihdoin rasvatttoman maidon kevytmaitoon se alkoi.Oon tosi tyytyväinen tähän,mielessä kun ollut ajatus että ehkäpä meiän mahdollisuudet hoitojen onnistumisessa nousee kun mun painoni laskee.Miehellä ei ikinä oo paino-ongelmia ollut ja meiän neitikin on hoikka.

Ensi viikollla aion soittaa lekurille.Sitten alkaa pitkän pitkä odotus lapsettomuushoitoihin pääsyyn,ellei sitte tule jotain mutkia matkaan.Toivottavasti päästäisiin edes tänä vuonna niihin..

Mietteitä talvisena päivänä...

Ulkona ihana ilma,josko sitä tänään saisi itseään ravisteltua sen verran että lähtisi miehen ja tytsyn kanssa iltapäivällä luistelemaan.Siitä onkin aikaa kun viimeksi oon luistimilla ollut,ettei vaan ollu vuonna 2004 kun tuo neiti oli masussa kasvamassa.Eilen järjestelin kaappeja ja samalla kävin vauvanvaatteita läpi.Niitä ei millään raaskisi antaa pois kun aina vaan miettii että josko me KUITENKIN saataisiin Kultahippumme niitä vielä käyttämään.Samalla kuitenkin aloin jo miettiä kelle voisi monet vauvakirjat antaa kun ei tässä meiän kämpässä oo kunnollisia säilytystiloja.Toisaalta haikea luopua mistään kun aina se toive vaan toisesta lapsesta on.30.pvä pitäisi alkaa menkkojen taas,vaikka tiiän ettei ne kuitenkaan tuu alkamaan koska eihän niitä ilman Terolut-kuuria oo tullukkaan,toisaalta tiedän senkin ettei raskaustestiinkään tuu ilmestymään niitä viivoja eli sama ois jo nyt kilauttaa lekurille että pistäpä se lähete nyt menemään.Oon tutkinut viime aikoina yksityisiäkin paikkoja missä lapsettomuushoitoja annetaan,mutta ne hinnat on hurjat.Eihän tietysti voisi sanoa että niin suuresta onnesta mitä hoitojen onnistuminen ja kaivatun lapsen saaminen toisi,joku summa olisi hurja,mutta kun on opiskelija niin kyllä se vaan on johonkin raja vedettävä.Harmi vain että julkisella puolella on pitkät jonot täälläkin ja voi kestää aika kauan ennen kuin meiän vuoro tulisi,siinä suhteessa mieluummin valitsisin yksityisen,meitä kun tuskin kiireellisiksi edes laskettaisiin.Ja kyllä,mua kammottaa hoidot...Olisin niin helpottunut jos me onnistuttaisiin ns.helposti eikä tarvitsisi kaikista rankimpiin hoitoihin lähteä,mutta se ei oo meiän käsissä ja mun tuurilla ei tasan onnistuta helposti.Niin ja mielessä kummittelee mutta toisaalta antaa toivoa myös eräs uneni jonka näin(On tietty hullua uskoa joihinkin uniin,mutta kun omalla kohalla muutamat unet on toteutunu niin niihin alkaa uskoa),jossa saimme hoitojen avulla kaksostytöt.Aika kuitenkin näyttää miten käy ja onnistuuko hoito ja millainen hoito,mutta ainakin voimme sitten itsellemme sanoa:"Ainakin me yritimme kaikkemme".

Mietteitä vuoden 2010 alkaessa...

Kävimme uudenvuodenaattona katsomassa kaupungin upean ilotulituksen.Siinä rakettien paukkuessa ja Beatlesin musiikin soidessa taustalla mietin samaa niinkuin moni joka on samassa tilanteessa kuin mä tai siis kärsii lapsettomuudesta.Mun mielessä oli vain ajatus,kumpa vuosi 2010 viimein toisi meille kaivatun Kultahipun.Totta on,että olemme siinä hyvässä asemassa että meillä on jo 1 terve lapsi(miehelläni myös poika edellisestä liitosta),mutta silti meistä on tuntunut aina että jotain puuttuu.Tyttäremme on usein sanonut haluavansa isoksisiskoksi ja meistäkin tuntuisi hyvältä saada se yksi lapsi vielä.Mieheni poika on jo aikuinen ja hänellä ei ole sellaista suhdetta tyttäreemme kuin toivoisin.Muistaa kyllä juhlapäivinä ja käy silloin tällöin,mutta kun itse olen tottunut toisenlaiseen sisarussuhteeseen(itelläni on isoveli ja -sisko)tuntuu kuin tyttäremme jäisi jostain paitsi...

Kun mieheni kanssa seurustelimme, toivoimme kumpikin suurta perhettä.Haaveet kuitenkin pienenivät kun mulla alkoi kaikenlaiset ongelmat kierroissa ja lopulta menkat loppuivat kokonaan vaikka en ollut edes 18 vielä.Muutimme yhteen mieheni kanssa ja jatkoin opiskelujani toisessa koulussa.Opiskella ehdin kuukauden,sitten saimme kuulla uutisen että olinkin jo 3.kuulla raskaana vaikka testeissäkään ei raskaus ollut näkynyt.Siitä alkoi pitkä ja hiukan rankkakin odotus,oli hiukan ongelmia ja sain raskausmyrkytyksenkin.Tyttö syntyi kuitenkin melkein 2 vkoa yliaikaisena vaikka veikkasivatkin että tulee ehkä jopa keskonen.
Ehkä sen takia,että esikoinen sai alkunsa luomusti sitä ajateltiin että toinen tulee yhtä helposti ja huomaamatta.Eipä tullut ei...Kultahippua ei kuulunut vuoden kuluessa,siskoni kuitenkin sai esikoisen ja sain nauttia tätinä olosta.Haave toisesta lapsesta iti kyllä mielessä koko ajan,ehkäisykin oli jätetty aika päiviä sitten.Aloin opiskelemaan 2008 ja välillä mulle määrättiin taas uusia kuureja että saataisiin menkat tulemaan.Ne oli tullut ihan hyvin tyttäremme syntymän jälkeen mutta loppuneet niinkuin aiemminkin.Yhä vaan toivottiin ja kaivattiin Kultahippua.Mieheni sukuun syntyi tällä välin useampiakin vauvoja ja ai että teki pahaa jokainen vauvauutinen...Mielessä oli vaan ajatus että miksi muut onnistuu,miksi se Kultahippu ei jo tule??!!Nyt sitten odotamme mieheni siskonpojan saavan vauvan,la kuulema tässä tammikuussa.Niin ja siskoni kertoi elokuussa odottavansa toista,se oli rankka uutinen.Sillon päätettiin että me mennään lääkäriin ja kysellään erilaisista lapsettomuushoidoista.Taas määrättiin Terolut-kuuri "kokeile näillä kun esikoinen oli kerta luomuvauva".Lääkäri sanoi että jos en raskaudu kuurin aikana hän pistää lähetteen menemäään hoitoihin koska mulla on selvä PCOS.Nyt tammikuussa 2010 olemme yhä vaan ilman Kultahippuamme,kun vain joku kuulisi mun pyyntöni ja 2010 vuosi toisi meille sen pienen nyytin...