Taas aikaa kulunut viime bloggauksesta.Kuulumiset onkin muutuneet:)
Lekuri soitti mulle tässä kuussa vikan progesteronkokeen tuloksen.Arvo oli tällä kertaa 20 tai hiukan yli ja lekuri totesi että sen mukaan ovulaatio oli tapahtunut.Pian alkoi tulla kummia tuntemuksia,alavatsa oli kipeä,samoin alaselkä,mutta eniten ihmetytti rintojen arkuus.Niihin ei voinut edes koskea.Odottelin menkkoja alkavaksi,samat oireet kun oli aina ennen kuukautisten alkua.Menkkoja ei kuulunut ja viimein 26.pvä painuin apteekkiin ja ostin raskaustestin.Seuraavana aamuna jo klo 6 aikaan heräsin ja tein testin.Yllätys oli melkoinen kun tulos oli positiivinen.Testi oli sellainen digitaalinen joka myös näytti viikot hedelmöityksestä.Soitin sitten naistentautien polille jossa vastasi kätilö ja kun kerroin uutisen hän katsoi kiekosta millä viikolla olisin.Sanoi että rv(raskausviikkoja)olisi lokakuun alussa kasassa 7-8.Koska naistentautien polilla ei järjestetä alkuraskauden ultraa clomifenhoidolla alkaviiin raskauksiin niin sain ohjeen varata aikaa yksityiselle.Lekuriajan sainkin sitten maanantaille 3.10.
Raskaustestin tultua positiiviseksi alkoi kamala pahoinvointi aamuisin.Nyt aamuni alkavatkin sitten näkkileivällä ja omenalla,kahvia voin juoda vaan tipan.
Alavatsakivut ja alaselkäkivut ovat kiusana,mutta katsoin kirjasta jota pidin esikoista odottaessa että myös tuolloin ne olivat kiusanani alkuraskaudessa.Huvittavinta tässä on kuitenkin se,että kun sain tietää odottavani esikoistani oli kasassa jo rv 9+3 ja pahoinvointi alkoi vasta tuolloin,nyt tästä toisesta sainkin tietää jo aikaisemmin.La olisi n.17.5.2012 jos sinne asti kunnialla selvitään ja nyt vaan odotan maanantaita että saan tietää kuinka siellä masussa voidaan.
torstai 29. syyskuuta 2011
perjantai 26. elokuuta 2011
Polikäynnin jälkeen...
Tiistaina kävin sitten polilla jälleen.No,eipä ollut edes clomifenin hevoskuuri(3 tabl/vrk,kaikki samalla kertaa otettuna)vaikuttanut mitenkään.Niin tai siis yhtään follikkelia ei näkynyt ja lekuri totesikin ettei nämä taida sulla auttaakkaan.Juu,ton mä olin tienny jo aikaa sitten!Clomifen on saanut mulle aikaan vaan kamalat alavatsa- ja alaselkäkivut ja kamalat kuumat aallot vaikka olen vielä 24-vuotias!En yhtään ihmettele että vaihdevuosipotilaat hakevat hormonihoitoa,on oikeesti ikävää kun ensin virtaa hiki aivan valtoimenaan,sitten tulee taas kylmä ja kas,kohta on taas paita aivan märkä hiestä.Lekuri keskusteli sitten toisen lääkärin kanssa ja päättivät että nyt otetaan aikalisä,kaikki 3 lääkettä lopetetaan 3kk ajaksi.3 kk kuluttua otan taas terolutit että menkat alkaa ja sitten otetaan vielä kerran kokeiluun clomifen 1tabl/vrk kierron 3.-7.pvä.Jos tuollonkaan ei saada ovulaatiota aikaan on suuntamme kohti IVF:ää,viimeinkin.Totta puhuen jos vielä asuisimme edellisellä asuinpaikkakunnallamme olisin heti päässyt IVF:ään koska oli jo sillon selvää etten ovuloi,mutta muutto aiheutti sen että nyt mennään nykyisen asuinpaikkakuntamme mukaan julkisella puolella.Ekat päivät ilman lääkkeitä oli aivan tuskaa,kärsin 2 päivän kestävästä migreenistä ja hikoilin aaltoina paljon.Tänäään tuntui eka kerran lääkkeiden loputtua olo suht normaalilta,kyllä se tästä.
Mieheni kanssa juttelimme eräänä iltana myös lahjasoluhoidosta.Siinä siis toimittaisiin alkuun kuin IVF:ssä,mutta munasolu olisi luovutettu,ei siis mun.Se sitten hedelmöitettäisiin ja siirrettäisiin mun kohtuun jota lääkkeillä olisi valmisteltu sen vastaanottamiseen.Yksimielisesti päätimme että se on meille myös yksi mahdollisuus jos eteen tulee sellainen tilanne.Lapsi olisi kuitenkin meidän,mun synnyttämä ja imettämä,ei vaan olisi mun munasolusta saatu alkuun.Tietysti sillä onnistumisprosentti olisi max varmaan siinä 40% paikkeilla,mutta sillon jos kaikki muut keinot on tuloksetta kokeiltu tuokin %-määrä tuntuu hurjan isolta.
Ens viikolla pitäisi mennä to vielä progesteronkokeeseen,ihan siltä varalta JOS olisikin ovulaatio onnistunut mitä kyllä sekä mä että lekuri pidettäisiin suurena ihmeenä.Vaikka no,meiän ihana eskarilainen on todistus siitä että suuria ihmeitäkin voi tapahtua,silloin kun kaikkein vähiten sitä odottaa:)
Tämän 3 kk voi olla ettei tänne paljon tule kirjoitettua,koitan saada ajatukset pois lapsettomuudesta ja vauvahaaveiluista,mutta se on erittäin vaikeeta.Tätä asiaa kun ei voi unohtaa,ei varsinkaan kun taas kuulin tutultani vauvauutisia.Mutta itelläkin on onneksi nyt pieni toivo itämässä,se että IVF pääsy on pikkuisen lähempänä.
Mieheni kanssa juttelimme eräänä iltana myös lahjasoluhoidosta.Siinä siis toimittaisiin alkuun kuin IVF:ssä,mutta munasolu olisi luovutettu,ei siis mun.Se sitten hedelmöitettäisiin ja siirrettäisiin mun kohtuun jota lääkkeillä olisi valmisteltu sen vastaanottamiseen.Yksimielisesti päätimme että se on meille myös yksi mahdollisuus jos eteen tulee sellainen tilanne.Lapsi olisi kuitenkin meidän,mun synnyttämä ja imettämä,ei vaan olisi mun munasolusta saatu alkuun.Tietysti sillä onnistumisprosentti olisi max varmaan siinä 40% paikkeilla,mutta sillon jos kaikki muut keinot on tuloksetta kokeiltu tuokin %-määrä tuntuu hurjan isolta.
Ens viikolla pitäisi mennä to vielä progesteronkokeeseen,ihan siltä varalta JOS olisikin ovulaatio onnistunut mitä kyllä sekä mä että lekuri pidettäisiin suurena ihmeenä.Vaikka no,meiän ihana eskarilainen on todistus siitä että suuria ihmeitäkin voi tapahtua,silloin kun kaikkein vähiten sitä odottaa:)
Tämän 3 kk voi olla ettei tänne paljon tule kirjoitettua,koitan saada ajatukset pois lapsettomuudesta ja vauvahaaveiluista,mutta se on erittäin vaikeeta.Tätä asiaa kun ei voi unohtaa,ei varsinkaan kun taas kuulin tutultani vauvauutisia.Mutta itelläkin on onneksi nyt pieni toivo itämässä,se että IVF pääsy on pikkuisen lähempänä.
perjantai 12. elokuuta 2011
Pitkästä aikaa...
Aikaa kulunut paljon edellisestä kirjoittamisesta,mutta tilanne junnaa paikallaan...Alkamassa nyt jo 3.kuukausi clomifenkuurin kera,takana jo monia toiveita,pettymyksiä ja synkkiä ajatuksia.
Kun sain clomifenkuurin ajattelin että jes,nyt alkaa varmasti ovuloiminenkin.Näin siis ajattelin,ihan kuin nuo kyseiset tabletit olisi jotain taikatabletteja että kun syön niitä niin ovulaatio on varma.Katinkontit! Eka annostus clomifeneissa ei tuottanut ovulaatiota.Progesteronarvo matala.Annos nostettiin 2tabl vrk kierron 3-7 pvä.Ajattelin että jee,nyt tapahtuu kun alkoi jo tuntua jomotusta lantiossa ja jopa jalat oli kipeät.Iloitsin liian aikaisin.Ei auttanut,ultrassa ei näkynyt yhtään oikean kokoista follikkelia ja progesteronarvo yhä matala.Seuraava kierto olikin sitten heinäkuussa.Kuukautiset olivat myöhässä 4 päivää.Aloin toivoa raskauden alkaneen,itse asiassa jo lähes uskoinkin siihen,koska kiertoni oli ollut useamman kuukauden Terolutien ansiosta tarkasti 27 päivää.Laskeskelinkin jo että se olisi sitten luvassa kevätvauva,ihan niinkuin esikoinenkin oli ollut ja mieheni edellisestä liitosta oleva poika samoin.Lekuri soitteli sitten progesteronikokeen tulokset (koe otettu 4.7) ja kyseli joko menkat alkaneet.Kerroin tilanteeni ja lekuri toteaa "Hmm,erittäin mielenkiintoista...".Sitten kertoi että progesteroniarvoni oli ollut edelleen matala,mutta antoi kuitenkin toivoa että no,voihan se vauva silti olla alkunsa saanut vaikka ihme olisi.Käski sitten seurata tilannetta ja sanoi että jos menkat alkaa,nosta clomifen-annos 3 tablettiin ja ne otettava sitten samaan aikaan kaikki 3 tabua.Jos taas menkat ei ala,tee testi.No,menkat alkoi pari päivää tuon lekurin puhelun jälkeen ja ikinä en ole itkenyt niin paljon kuin tuolloin! Olimme sitten reisussa kun olisi se eka 3 tabletin annostus pitänyt ottaa clomifeneja joten pidin clomeista taukoa.Nyt sitten uusi kierto alkanut ja pääsen kokeilemaan sunnuntaista eteenpäin kuinka kipeäksi mut saa tuo 3 clomia kerralla otettuna.Toivo raskauden alkuun on hiipunut,en usko että vain noilla lääkkeillä saadaan aikaan Kultahippua masuun kasvamaan.En tiedä sitten missä vaiheessa alkavat miettiä joitain hormonipistoksia,ehkä saan asiasta tietoa sitten kun 23.pvä suuntaan taas kohti naistentautien polia ja follikkeliultraa.Siihen asti ei voi muuta kuin odottaa ja toivoa että nyt tapahtuisi se kauan kaivattu ovulaatio edes.
Kun sain clomifenkuurin ajattelin että jes,nyt alkaa varmasti ovuloiminenkin.Näin siis ajattelin,ihan kuin nuo kyseiset tabletit olisi jotain taikatabletteja että kun syön niitä niin ovulaatio on varma.Katinkontit! Eka annostus clomifeneissa ei tuottanut ovulaatiota.Progesteronarvo matala.Annos nostettiin 2tabl vrk kierron 3-7 pvä.Ajattelin että jee,nyt tapahtuu kun alkoi jo tuntua jomotusta lantiossa ja jopa jalat oli kipeät.Iloitsin liian aikaisin.Ei auttanut,ultrassa ei näkynyt yhtään oikean kokoista follikkelia ja progesteronarvo yhä matala.Seuraava kierto olikin sitten heinäkuussa.Kuukautiset olivat myöhässä 4 päivää.Aloin toivoa raskauden alkaneen,itse asiassa jo lähes uskoinkin siihen,koska kiertoni oli ollut useamman kuukauden Terolutien ansiosta tarkasti 27 päivää.Laskeskelinkin jo että se olisi sitten luvassa kevätvauva,ihan niinkuin esikoinenkin oli ollut ja mieheni edellisestä liitosta oleva poika samoin.Lekuri soitteli sitten progesteronikokeen tulokset (koe otettu 4.7) ja kyseli joko menkat alkaneet.Kerroin tilanteeni ja lekuri toteaa "Hmm,erittäin mielenkiintoista...".Sitten kertoi että progesteroniarvoni oli ollut edelleen matala,mutta antoi kuitenkin toivoa että no,voihan se vauva silti olla alkunsa saanut vaikka ihme olisi.Käski sitten seurata tilannetta ja sanoi että jos menkat alkaa,nosta clomifen-annos 3 tablettiin ja ne otettava sitten samaan aikaan kaikki 3 tabua.Jos taas menkat ei ala,tee testi.No,menkat alkoi pari päivää tuon lekurin puhelun jälkeen ja ikinä en ole itkenyt niin paljon kuin tuolloin! Olimme sitten reisussa kun olisi se eka 3 tabletin annostus pitänyt ottaa clomifeneja joten pidin clomeista taukoa.Nyt sitten uusi kierto alkanut ja pääsen kokeilemaan sunnuntaista eteenpäin kuinka kipeäksi mut saa tuo 3 clomia kerralla otettuna.Toivo raskauden alkuun on hiipunut,en usko että vain noilla lääkkeillä saadaan aikaan Kultahippua masuun kasvamaan.En tiedä sitten missä vaiheessa alkavat miettiä joitain hormonipistoksia,ehkä saan asiasta tietoa sitten kun 23.pvä suuntaan taas kohti naistentautien polia ja follikkeliultraa.Siihen asti ei voi muuta kuin odottaa ja toivoa että nyt tapahtuisi se kauan kaivattu ovulaatio edes.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)