Tiistaina kävin sitten polilla jälleen.No,eipä ollut edes clomifenin hevoskuuri(3 tabl/vrk,kaikki samalla kertaa otettuna)vaikuttanut mitenkään.Niin tai siis yhtään follikkelia ei näkynyt ja lekuri totesikin ettei nämä taida sulla auttaakkaan.Juu,ton mä olin tienny jo aikaa sitten!Clomifen on saanut mulle aikaan vaan kamalat alavatsa- ja alaselkäkivut ja kamalat kuumat aallot vaikka olen vielä 24-vuotias!En yhtään ihmettele että vaihdevuosipotilaat hakevat hormonihoitoa,on oikeesti ikävää kun ensin virtaa hiki aivan valtoimenaan,sitten tulee taas kylmä ja kas,kohta on taas paita aivan märkä hiestä.Lekuri keskusteli sitten toisen lääkärin kanssa ja päättivät että nyt otetaan aikalisä,kaikki 3 lääkettä lopetetaan 3kk ajaksi.3 kk kuluttua otan taas terolutit että menkat alkaa ja sitten otetaan vielä kerran kokeiluun clomifen 1tabl/vrk kierron 3.-7.pvä.Jos tuollonkaan ei saada ovulaatiota aikaan on suuntamme kohti IVF:ää,viimeinkin.Totta puhuen jos vielä asuisimme edellisellä asuinpaikkakunnallamme olisin heti päässyt IVF:ään koska oli jo sillon selvää etten ovuloi,mutta muutto aiheutti sen että nyt mennään nykyisen asuinpaikkakuntamme mukaan julkisella puolella.Ekat päivät ilman lääkkeitä oli aivan tuskaa,kärsin 2 päivän kestävästä migreenistä ja hikoilin aaltoina paljon.Tänäään tuntui eka kerran lääkkeiden loputtua olo suht normaalilta,kyllä se tästä.
Mieheni kanssa juttelimme eräänä iltana myös lahjasoluhoidosta.Siinä siis toimittaisiin alkuun kuin IVF:ssä,mutta munasolu olisi luovutettu,ei siis mun.Se sitten hedelmöitettäisiin ja siirrettäisiin mun kohtuun jota lääkkeillä olisi valmisteltu sen vastaanottamiseen.Yksimielisesti päätimme että se on meille myös yksi mahdollisuus jos eteen tulee sellainen tilanne.Lapsi olisi kuitenkin meidän,mun synnyttämä ja imettämä,ei vaan olisi mun munasolusta saatu alkuun.Tietysti sillä onnistumisprosentti olisi max varmaan siinä 40% paikkeilla,mutta sillon jos kaikki muut keinot on tuloksetta kokeiltu tuokin %-määrä tuntuu hurjan isolta.
Ens viikolla pitäisi mennä to vielä progesteronkokeeseen,ihan siltä varalta JOS olisikin ovulaatio onnistunut mitä kyllä sekä mä että lekuri pidettäisiin suurena ihmeenä.Vaikka no,meiän ihana eskarilainen on todistus siitä että suuria ihmeitäkin voi tapahtua,silloin kun kaikkein vähiten sitä odottaa:)
Tämän 3 kk voi olla ettei tänne paljon tule kirjoitettua,koitan saada ajatukset pois lapsettomuudesta ja vauvahaaveiluista,mutta se on erittäin vaikeeta.Tätä asiaa kun ei voi unohtaa,ei varsinkaan kun taas kuulin tutultani vauvauutisia.Mutta itelläkin on onneksi nyt pieni toivo itämässä,se että IVF pääsy on pikkuisen lähempänä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti